torstai 7. helmikuuta 2013

21 tapaa pilata avioliitto

Ensi-ilta: 21 tapaa pilata avioliitto
Ohjaaja ja käsikirjoittaja: Johanna Vuoksenmaa
Päärooleissa: Aarre Karén, Aku Hirviniemi, Armi Toivanen, Eila Roine, Essi Hellén, Hannele Lauri, Jarkko Niemi, Krisse Salminen, Miia Nuutila, Pamela Tola, Riku Nieminen, Vesa Vierikko

Johanna Vuoksenmaa jatkaa parisuhdeteemalla uudessa elokuvassaan 21 tapaa pilata avioliitto. Vuoksenmaa on ohjannut paljon parisuhdekomediaa, mutta tämä elokuva tuntui raikkaalta. Sekään ei häirinnyt, että monet elokuvan näyttelijöistä on tällä hetkellä pinnalla erityisesti Putouksen takia.

21 tapaa pilata avioliitto on siis parisuhdekomedia. Elokuvan päähenkilö Sanna (Armi Toivanen) tutkii yliopistolla sitä, mikä saa avioliiton kestämään tai särkymään. Hän kiertää kuvaamassa pariskuntia häissä ja häiden jälkeen. Sannan oma mielipide rakkaudesta on se, että ystävyyssuhteet ja seksi eivät kuulu samaan pakettiin. Rakkausliitto on ihmiselle luonnoton olotila. Periaate miesten suhteen on se, että seksi on vain seksiä, ja sitä saa harrastaa vain kännissä ja kerran saman ihmisen kanssa. Iltaisin Sanna katsoo tekemiään haastatteluja ja kirjoittaa tutkimusraporttiinsa varmoja tapoja pilata avioliitto. Vuoksenmaa on kirjoittanut Sannan hahmon ja oikeastaan koko elokuvan Armi Toivaselle. Toivanen on minulle tuttu lähinnä Putouksesta, enkä usko tuntevani häntä näyttelijänä vielä kovinkaan hyvin. Silti Sannan roolista tuli tunne, että siinä tulee esiin joku samanlainen rempseys, joka näkyy Toivasessa Putouksessakin. Ja Armi Toivasen ääni on upea, juuri Sannalle sopiva.

Vaikka ronski Sanna ei juuri muistuta höpsöä ja ujoa Amélieta, olin löytävinäni jonkun yhteyden näiden elokuvien välillä. Sannan ystävä Aino (Essi Hellén) uskoo samanlaiseen sattumaan, joka johdattaa Amelién kohti rakkautta. Aino on ihana höpsö, joka unelmoi miehestä, jonka kanssa elää myötä- ja vastamäet. Aino ennustaa suurta rakkautta keittokirjoista ja radiosta. "Seinäjoen Mailajussit, Ulvilan Pesä-Veikot 2-1." Ihan selvä viesti! Toisaalta, Amélie leikkii Amorin apulaista, kun taas Sanna etsii perusteluja sille, miksi rakkautta ei edes kannata havitella. Mielikuvan heräämiseen on varmasti syynä Kerkko Koskisen säveltämä soundtrack, joka on haitareineen kaikkineen mielenkiintoinen sekoitus Ameliéta ja Hava Nagilaa. Sitä paitsi elokuvan Helsinki näyttää yhtä romanttiselta kuin Pariisi.

Juoni on melko ennalta-arvattava, mutta se ei haittaa. Tämän elokuvan parasta antia ovatkin henkilöhahmot. Roolisuoritukset ovat aidon tuntuisia kautta linjan. Muina henkilöinä elokuvassa nähdään mm. Sannaa kuvauksissa avustava opiskelija Jouni (Aku Hirviniemi) ja Sannan eronneet vanhemmat (Hannele Lauri ja Vesa Vierikko). Erikoismaininta Pamela Tolalle, joka näyttelee upeasti Jounin ripustautuvaa vaimoa.

Vaikka monet henkilöhahmot ovat lajityyppiin sopivasti hieman övereitä, elokuvaa katsoessa ne eivät tunnu karikatyyreiltä. Tuollaisiahan tulee kadulla vastaan harva se päivä. Siinä piilee tämän elokuvan viehätys, että jokaisen hahmon tunnistaa elävästä elämästä. Kyllähän te tiedätte: ripustautujat, päihdeongelmaiset, kontrolloijat... Väistämättä tulee pohdittua myös itseään ja omaa parisuhdettaan. Ai kamala, en kai minä ole tuollainen? Olen varma, että jokaisesta meistä löytyy edes hitunen niitä huonojakin puolia. Miltähän tuntuisi istua pimeässä elokuvateatterissa ja ymmärtää, että oma parisuhde näyttää aivan yhtä surkealta kuin elokuvan pareilla?

Pidän elokuvista, jotka tarjoavat hetken viihdykkeen lisäksi jotain ajateltavaa. Elokuvan jälkeen voi ihan oikeasti pohtia, osoitanko puolisolleni arvostusta ja annanko tilaa. Elokuvan jälkeen tekee mieli Sannan tavoin tarkkailla vastaantulevia pariskuntia ja heidän elekieltään. On iso ero siinä, silittääkö joku hymyillen toisen tukkaa vai onko kääntyneenä poispäin kännykkää näpyttäen. Oikeasti Sannan lista tavoista pilata avioliitto on aika pätevä. Kannattaa katsoa tämä leffa vaikka ihan parisuhdeterapiana, jotta tietää miten ei kannata itse toimia.

Yllätän itsenikin antamalla jopa neljä tähteä. ****
Tai eihän se nyt mikään yllätys ollut. Nousukausi antoi odottaa paljon tältä Vuoksenmaan uutuudelta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti