sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Tampereen Space Bowling ja asiakaspalvelun ABC

Eilen kävi erikoinen tapaus Tampereen Space Bowlingissa. En ollut paikassa koskaan ennen käynyt, mutta nyt olimme varanneet netin kautta tunniksi radan heti päivän alkuun. Tosin jo ennen paikalle menoa hieman ihmettelin, kuinka meidän varauksemme voi alkaa klo 12, kun paikka vasta aukeaa samaan aikaan. Johan siinä menee aikaa kenkien vaihtoon, maksuihin sun muuhun säätöön. No, olimme oven takana hieman etuajassa, jospa vaikka sisälle olisikin päässyt hieman aiemmin.

Siinä kyttäsimme ja kello kävi jo yli 12. Yritin soittaa, mutta kukaan ei vastannut. Jonkin aikaa odoteltuamme päätimme lähteä asioille, koska eihän sitä voinut tietää, tuleeko joku ovea avaamaan minuutin vai puolen tunnin päästä. Mietin jo, että onhan päivän ensimmäinen työntekijä voinut vaikka joutua kolariin tai mitä tahansa muuta force majeuria.

Puolen tunnin jälkeen minulle soitettiin ja kyseltiin, vieläkö haluaisimme tulla keilaamaan, sillä tilaa olisi vielä muutaman tunnin ajan. Heti puhelun alkuun luvattiin tarjota kengät ilman vuokramaksua hyvitykseksi. Oven takana kyttäily oli saanut ainakin nuorimman seurueestamme hieman lannistuneelle mielelle ja itsekin olin jo ehtinyt miettiä, mitä minä sanon, jos mitään hyvitystä ei tarjota. (Joskus nimittäin pitää asiakkaana pitää puoliaan, jos tuote tai palvelu ei ole toiminut ihan priimasti, eikä sitä meinataan mitenkään hyvittää.) Tuo puhelu kuitenkin sai mielemme iloiseksi, sillä heti pahoiteltiin ja luvattiin hyvitystä odottelusta.

Syy muuten tähän ovien aukeamattomuuteen oli ilmeisesti jokin vika, joten työntekijäkään ei ollut päässyt sisälle, eikä näin ollen ollut vastaamassa puhelimeenkaan.

Hauskaa oli! Huomatkaa myös rännisuojat, jotka takaavat
halukkaille pisteitä joka kierroksella.


Pääsimme lopulta keilaamaan. Tilasimme siinä naposteltavia ja juomiakin. Yllätyksekseni nekin menivät talon piikkiin. Tämä oli taas hyvä esimerkki siitä, etteivät mokat, tai tässä tapauksessa ilmeisesti ikävät sattumat, ole asiakaspalvelussa sinällään vakavia. Sillä on merkitystä, miten ne tilanteet hoitaa. Minä olen asiakkaana pitkävihaista sorttia. En esimerkiksi kovin herkästi mene uudelleen ravintolaan yhden huonon kokemuksen jälkeen. Eikä se huono kokemus tarkoita nyt vain huonosti paistettua pihviä tai vastaavaa, vaan asiakaspalvelijan suhtautumista näihin mokiin.

Mikäli tässäkin tapauksessa olisin itse joutunut alentumaan kysymään jotain hyvitystä ja mikäli siihen olisi jotenkin nyreästi huokaillen suostuttu (niin kuin ehkä joskus jossain on käynyt), tämä olisi saattanut olla ensimmäinen ja viimeinen kerta tuolla keilaamassa. Mutta nyt meille jäi todella hyvä mieli ja varmasti menemme uudelleen. Vaikka olenkin surkea keilaaja.

ps. Se hieman mietitytti, että kun meidän tuntimme oli päättymässä, samalle radalle oli tulossa joku seurue. Kaikki muut radat olivat tyhjinä. Ilmeisesti kello oli jo yli 14, jolloin ehkä heidän vuoronsa alkoi. Kone kuitenkin antaa peliaikaa 60 minuuttia, joka alkaa ensimmäisestä heitosta.  Siinä tuli hieman sellainen olo, että nyt on äkkiä saatava nämä meidän viimeiset minuutit kulumaan muka nopeammin, kun seuraavat jo hengittävät niskaan. Mutta ilmeisesti hekin saivat pelata oman 60-minuuttisensa.

Edit: Linkkasin tämän kirjoitukseni Space Bowlingin sähköpostiin ja sain vastauksen. Siinä mainittiin, että pyrkivät avaamaan ovet 10-15 minuuttia ennen ensimmäisen vuoron alkua, jotta on aikaa kenkien vaihtoon ja juomien ostoon.

Blogin paluu, ehkä

Jaahas. Taas on aikaa kulunut ja blogin arkisto on täynnä puoliksi kirjoitettuja, julkaisemattomia tekstejä. Äitiyslomallahan olisi tavallaan ollut hyvää aikaa kirjoittaa, mutta eipä jaksanut. Tai kyllähän minä kirjoitin, mutten mitään editoinut valmiiksi asti. Ehkä julkaisen tässä lähiaikoina vaikka editoimattamakin näitä viime vuoden aikana kirjoitettuja ajatuksia.

Kuukausi sitten palasin taas töihin toimittajaksi musiikki- ja muidenkin kulttuuriaiheiden pariin. Aivot ovat saaneet uuden sykäyksen, ja kirjoitettavaa taas olisi. Väsymys ei ole kyllä juuri helpottanut, ehkä päin vastoin. Mutta ehkä saisin jotain kirjoitettua, varsinkin jos en pidä rimaa kovin korkealla.

Haluaisin saada tämän blogin näyttämäänkin vähän paremmalta, mutta koska inhoan kaikenlaista teknologiaa, en ole toistaiseksi jaksanut perehtyä siihen, miten se tapahtuisi. Tuskin olisi edes kova homma.

Ehkä toistaiseksi kirjoitan ja julkaisen tekstejä lähinnä itseäni varten, mutta ilman muuta olet tervetullut lukemaan uusia ja vanhoja tekstejä! Sitten, kun jaksan panostaa tähän blogiin taas enemmän, julkaisen hieman luettavampia ja hiotumpia tekstejä.