Rölli ja kultainen avain

Elokuva: Rölli ja kutainen avain

Ohjaus: Taavi Vartia
Pääosissa: Allu Tuppurainen, Mikko Leppilampi, Krista Kosonen, Jarkko Niemi, Turkka Mastomäki, Iina Kuustonen, Ville Haapasalo, Christain Ruotanen



Minä olen lapsena katsonut Rölliä telkkarista ja kuunnellut Rölliä c-kasetilta. Osasin ulkoa monet tarinat ja laulut. Minua hieman epäilyttää katsoa näitä uusia Röllejä,  sillä en halua sotkea päässäni olevaa mielikuvaa. Olen nähnyt myös aiemman Rölli-elokuvan Rölli ja metsänhenki. Siitä ei juuri jäänyt muistikuvia.

Rölli ja kutainen avain oli toisaalta hyvin tuttu, mutta toisaalta niin vieras tällaisen vanhan Röllin ystävän mielestä. Rölli-sarjan maailma on melko väritön ja maanläheinen. Rölli ja kultainen avain on kuitenkin värikäs elokuva. Röllikylä on luonnonläheinen, mutta sen vieressä oleva Rollicity on niin värikäs kuin sirkustirehtöörin perustama kylä voi olla.

Lapsuuteni Rölli eleli metsässä yksikseen ja vain harvoin oli tekemisissä muiden kanssa. Tässä elokuvassa Röllikyläkin on tiivis yhteisö.Oikeastaan tätä elokuvaa katsellessa ei pidä ajatella sitä alkuperäistä Rölliä. Rölli ja kultainen avain kertoo Röllin elämäntarinan taivaalta tippumisesta lähtien. Siitä ei saa käsitystä, mihinkä vaiheeseen Röllin elämää tuo yksin metsässä asustelu oikein osuisi.

Vanhasta Röllistä kuitenkin muistuttavat esimerkiksi tutut laulut. Suosikkini Mauno-mato oli kyllä ihan erilainen kuin minun mielikuvissani. Osa lauluista loi mukavan nostalgisia tunnelmia, mutta osan laulun uudet sovitukset eivät kyllä oikein osuneet. Liian erilaista, liian elokuvamaista.

Yksittäisistä kohtauksista sirkuskohtaus jäi suosikikseni. Yleisössä oli jotain lynchmäistä. Juonen kannalta irrelevantteja hahmoja, esimerkiksi jänis. Ylipäätään se on hulvatonta, että keskellä korpea oleva sirkusteltta on saanut jostain yleisökseen teltallisen aristokraatteja.

Jotenkin alkoi ärsyttämään, miksi kaikki röllit olivat sellaisia harvahampaisia otuksia. Harvahammastekarit ei tietenkään mahdu näyttelijöiden suuhun kovin kätevästi, joten hahmot näyttivät jotenkin hölmöiltä. Ei siinä mitään, jos pari hahmoa olisi ollut sellaisia, mutta Rölliä lukuunottamatta melkein kaikki.

Minulla käsitykseni Röllistä on aina ollut se, että pohjimmiltaan hän puhuu hurjia juttuja ja kertoo tarinoita ilkeilyistään, muttei koskaan ole uskaltanut tehdä mitään pahaa. Jos on tehnyt jotain väärin, se on ollut ennemminkin ajattelemattomuutta kuin tahallista kiusaa. Minä olen aina ajatellut, että ne Röllin omasta lapsuudestaankin kertomat tarinat ovat höpinää. Sehän Röllissä on ideana, että koska röllien pitäisi olla ilkeitä, tämän Röllin pitää peitellä sitä, ettei oikeasti ole. Mikä oudointa, tässä elokuvassa Rölli on rölleistä ilkikurisin ja kaikki muut ovat niitä kilttejä tai viattomia hölmöjä.

Minusta oli siis järkyttävää seurattavaa, että tämän elokuvan juoni perustuu siihen, että Rölli on tehnyt väärin. Vuosia tämä teko on kalvanut Röllin mieltä ja aiheuttanut paljon pahaa Röllikylälle. Lopulta Rölli saa kuitenkin mahdollisuuden hyvittää tekonsa. Muutenkin etenkin nuori Rölli on tässä elokuvassa kamala kauhukakara, joka ei muuta tee kuin kiusaa muita. Mutta, eihän rölli tee muille väärin!  Tai ehkä Röllillekin on pitänyt antaa mahdollisuus erehtymiseen ja saahan hän väärinteoistaan rangaistuksiakin. Kauheasta kiusanhengestä kasvoi sitten ihan kunnollinen ja kiltti Rölli. Röllin syvin olemus oli muutoin ihan hyvin tavoitettu: Rölli on oman tiensä kulkija, erilainen ja arvotuksellinen. Röllin mokailut kuitenkin johtavat koko elokuvan teemoihin eli ystävyyteen ja rehellisyyteen. Jokin tässä asetelmassa on kuitenkin mielestäni päälaellaan.

Allu Tuppurainen on kyllä paras Rölli, mutta yllättävän röllimäisiä olivat myös elokuvan nuoremmat Röllit Cristian Ruotanen ja Jarkko Niemi. Oli näyttelijäsuorituksissa yllätyksiäkin. Tietenkin maskeeraus oli piilottanut koko miehen, mutta en lainkaan tunnistanut Turkka Mastomäkeä kylän vanhimpana röllinä. Sen sijaan Mikko Leppilammen tunnisti Tirehtöörinä. Hänen roolisuorituksensa oli mukavan erilainen aiemmin nähtyihin verrattuna.

Minun mielestäni tämä elokuva oli ihan ok. 7-vuotias tuntui viihtyvän.