Kiehtovan ällöjä muumiojuttuja

Firenzen egyptologisen museon esineistä koottu Muumiot-näyttely Tampereen museokeskus Vapriikissa 16.11.2012–31.3.2013.


Aika huikeaa katsella tuhansia vuosia vanhoja esineitä ja etenkin niitä 2000–3000 vuotta sitten kuolleita ihmisiä. Koulun historiantunneista alkaa olla aikaa ja mukavasti tuli kertausta ja varmasti uuttakin tietoa Egyptin kultakaudesta. Itse emme kuuluneet maksulliseen opastusryhmään, mutta ryhmien kiertäessä tuli itsekin kuultua muutama lause. Kuulin juuri sen verran, että ymmärsin saavani vain osan elämystä esineitä katsomalla ja suppeahkon niihin liittyvän tekstin lukemalla. Pääsylipun hinnalla tarjolla on ilmeisesti vain yksi opastus, sunnuntaisin klo 14.

Menin näyttelyyn pääosin siksi, koska 7-vuotias tyttöni innostui kadulla ja busseissa näkyneistä mainoksista. Oma lapseni on ehkä keskimääräistä herkempi ja siksi mietin, onko Muumiot-näyttely hänelle liikaa. Mainoksessakin on koristeellinen sargofagi, eikä mikään tyhjäsilmäinen kurttuinen kuollut ihminen. Netistä näytetyt kuivakkaat muumiot eivät pelottaneet, joten näyttelyyn uskallettiin lähteä. Niinhän siinä kuitenkin kävi, että mielikuvitus sai yhden seinällä olevan muumiokuvan heräämään henkiin. Kieltämättä, koska kyseisessä kuvassa muumio on käännetty lähes pystyasentoon, muumio voisi hyvinkin olla pelottelutarinoiden kävelevä muumio. Ja onhan sekin brutaalia selittää lapselle, kuinka kuolleen aivoja sörkittiin koukulla sierainten kautta, kunnes aivot muuttui nestemäiseksi ja kipattiin nenästä pihalle. Tai kuinka kuolleen sisään tungettiin mutaa ja ties mitä muuta, että reidet ja käsivarret näyttäisivät taas pulleammilta. Näyttelyssä näkyi vipeltävän tyytyväisenä paljon nuorempiakin lapsia, joten mikään ikäraja tuskin olisi tarpeenkaan. Eikä tuo oma lapsikaan tainnut traumatisoitua. Ainakin uskon saaneeni selitettyä, että eläviä muumioita ei olekaan ja kaikki nuo ällöt toimenpiteet tehtiin jo kuolleille, jotka ei mitään tunteneet. Ja tuo vaan oli tapa, jolla ajateltiin petaavan kuolleelle hyvää tulevaa elämää.

Näyttelytilassa heti sisääntulon jälkeen on penkit, joille voi istahtaa kuuntelemaan tietoa balsamoinnista ja muista muumioinnin tekovaiheista asiantuntijan kertomana. Jos ympärillä kukaan ei puhunut, saattoi puhetta seurata ihan helpostikin. Mutta etenkin sisään tulevat ihmiset, jotka eivät ole vielä asennoituneet seuraamaan rauhassa näyttelyä kailottivat näyttelytilaan tullessaan siihen malliin, että kuvaan liittyvää puhetta ei enää kuullut. Toinen ryhmä oli sitten ne mekastavat lapset, jotka juoksivat ees taas, ja ne porukat, jotka näyttelyn katsottuaan jäävät oven suuhun suunnittelemaan, että "mennäänkö sinne lintunäyttelyyn, vai sinne luontonäyttelyyn". Ei pystynyt edes lukemaan huulilta kuvasta, kun asiantuntija puhui italiaa, ja itse kuunteli suomenkielistä dubbausta.

Kaiken kaikkiaan Muumiot-näyttely oli ihan tutustumisen arvoinen. Muihin Vapriikin näyttelyihin verrattuna nähtävää oli määrällisesti vähän. Mutta en ole ennen nähnyt muumioita ja jotenkin sitä tunsi olevansa jonkin erityisen äärellä. Ei sitä joka päivä näe muumioitunutta päätä tai jalkaa ajalta 600–300 eaa.

Yleensä Vapriikissa käydessäni olen hyödyntänyt perjantai-iltoja, jolloin näyttelyihin pääsee ilman pääsymaksua. Meidän tytön suosikkinäyttelyjä ovat olleet ensi huhtikuulle jatkuva Lennossa, Lelumuseo, Kenkämuseo ja Luonnontieteellinen museo, jotka lapsikin kiertää useaan kertaan ihan ilokseen.

Muumiot-näyttelyä ilmaiset perjantai-illat eivät koske, mutta ei tästä ihan vararikkoon jouduttu. Opiskelijakortin ja S-etukortin yhdistelmällä pääsylipulle tuli hintaa 2 euroa. S-etukorttia näyttämällä sai lastenlipustakin euron hinnasta pois, eli yhteensä 4 euroa maksoi meille tämä elämys. Normaalihintainen aikuisten lippu 9 euroa ei kuulosta ihan riistolta sekään.

Se on vähän surkeaa, että Vapriikin nettisivuilla on useakin toimimaton linkki. Muun muassa juuri Muumiot-näyttelyn lisätietoja ei pääse tällä hetkellä katsomaan.
No kyllä tuolta Vapriikin sivuilta jotain faktoja löytyy:
http://www.tampere.fi/vapriikki.html