Lasten musiikkiesitykset on sitten suloisia! On ihana katsoa keskittyviä ilmeitä, pieniä tyttöjä ja poikia parhaat päällään ja tukat laitettuina. Pienimpien jalat eivät edes yletä maahan, vaan ne kiepautetaan söpösti penkin jalkojen ympärille.
Olin tänään kuuntelemassa Tampereen konservatoriossa jousiorkesterien konserttia. Olin paikalla seuraamassa oman mussukkani soittoa. Pyynikki-sali oli täynnä yleisöä, kaikki kuuntelemassa omia mussukoitaan. Joillakin oli koko perhe mukana. En edes jaksaisi sanoa tätä, mutta kiljuva ja mölisevä 1-vuotias konsertissa ottaa päähän. Minulla tietenkin oli tänään erityisen huono tuuri, kun sellainen istui juuri takanani. Välillä mietin, että pitäisikö minun sanoa lapselle, että hiljaa, kun ei sen omat vanhemmat hoksaa pyytää lastaan edes kuiskaamaan. En sitten viitsinyt. Toivoin vain, ettei lapsen mölinä häiritsisi soittajia niin paljon kuin minua. Onko reilua muuta yleisöä ja etenkin soittajia kohtaan, että tämä yksi vekara saa olla katsomassa isosisaruksen esitystä? Tai oikeastaan vekara pakotettiin. Istui isin ja äitin välissä ja kyseli välillä, milloin lähdetään. Ääniyliherkät korvani kiittävät yhä.
Jos totta puhutaan, niin aloittelijoiden jousiorkesterin soitto on melkein kamalinta musiikiksi kutsuttua, mitä olen kuullut. Tai ehkä aloittelijoiden puhallinorkesteri kuulostaa vielä kamalammalta. En siis koe menettäneeni lapsen mölinän takia mitään suurta musiikkielämystä. Eihän sitä oman mussukankaan soittoa sieltä surinasta erota. Vihastuttaa soittajien puolesta. He ovat harjoitelleet viikkoja, ja etenkin niille nuorimmille konsertit ovat soittoharrastuksen tärkeitä kohokohtia.
Pohdin siinä vekaran kovaäänistä pulinaa kuunnellessani, otanko asian liian vakavasti. Että haittaako se pulina, jos korviasärkevää huutoa ei lasketa? Kyseessähän on kuitenkin vain oppilaskonsertti. Miten niin vain? Ajatus siitä, että oppilaiden esitys ei ole kuuntelemisen arvoinen, on kertakaikkiaan kurja. Mutta sitähän tuo viestii, että eihän sillä väliä antaa oppilaille esiintymisrauhaa tai yleisölle kuuntelurauhaa. Olisiko tämän vekaran vanhemmat hoksanneet hiljentää lastaan ammattilaisten konsertissa? Vai eikö oppilaiden esitys ole niin tärkeä? Vähän arvostusta, hei!
ps.
Voin jakaa ihan ilmaiseksi vinkin, jota pyrin oman lapseni kanssa toteuttamaan tämän ollessa pienempi: Konserttisalissa kannattaa valita paikka, josta pääsee äkkiä ulos. Jos tilaa on, kannattaa istua siellä, missä kukaan muu ei halua istua. Siellä Tampere-talon parven takarivissä ei silloin pieni heiluminen haittaa. Jos vaikuttaa siltä, että lapsella ei ole ollenkaan hauskaa ja ei jaksa kuunnella, hiljaa ulos vaan sopivassa kohdassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti