Tänä vuonna käyn Tampereen elokuvajuhlilla eli Filkkareissa vaan yhdessä näytöksessä. 11-vuotias tyttäreni sai valita, mihinkä näytökseen mennään yhdessä. Ensiksi on mainittava, että harmittavan suuri osa tuon ikäistä kiinnostavista näytöksistä on koulupäivän aikana. Kai oletus on, että opettajat tuovat luokkansa niitä katsomaan. Onneksi jotain kiinnostavaa löytyi, nimittäin Pikku kakkonen 40v -juhlanäytös. Minua ihmetytti näytöksen ajankohta, nimittäin perjantai-iltana klo 22.
Myöhäinen näytöksen ajankohta sai minut varmistamaan lippukassalla, että kai sinne voi tuon ikäisen viedä. Kassahenkilö lähti takahuoneesta asiaa kysymään. Hän sanoi, että suositusikäraja näytökselle on 16 vuotta. Ikäraja kuulemma selittyy osittain myöhäisellä esitysajankohdalla, koska siihen aikaan liikkeellä voi olla humaltuneita aikuisia. Ohjelmistossa on pari lastenohjelmaa, joita lastenohjelmana on Pikku kakkosesta hyllytetty: Rölli ja pahan valtakunta sekä Hupsis, jossa tehdään kotiviiniä ja humallutaan. Aasi, Morso ja Mouru on myös tunnetusti pelottanut lapsia. Ymmärrän kyllä, ettei tästä nimenomaan ole haluttu tehdä mitään 4-vuotiaiden näytöstä. Mutta että K16!
Minulle luvattiin, ettei aikuisen mukana olevaa 11-vuotiasta poiskaan käännytetä. Lapseni on nähnyt aikuisen seurassa kesyimpiä Bondeja, Sormusten herrat, Hobitit ja Star Warsit. Suhtaudun kyllä yleisesti ottaen ikärajoihin kunnioituksella. Etenkään sellaista, mitä en ole itse nähnyt, en anna lapsen katsoa ennen kuin ikä riittää, eli yksin K-merkinnän mukaan ja vanhemman seurassa 3 vuotta nuorempana. Tässä Pikku kakkosen tapauksessa olen nyt tosi rebel ja en noudata!
Mielenkiinnolla odotan ensi viikon perjantaita. Onko sali täynnä kännikaloja nostalgiahuuruissaan katsomassa Rölliä? Pitääkö minun suojella lastani tosielämän vai animaation humalaisilta?
Palaan 10.3. jälkeen tähän kirjoittamaan, minkälainen näytös oli, ja aiheutinko lapselleni traumoja hänet sinne viedessäni.
Näytös oli tosi kiva! Ymmärrän oikein hyvin, että tästä oli haluttu tehdä nimenomaan aikuisille tarkoitettu näytös, jonne ei tule ipanat kitisemään. Ehkäpä jos näytösaika olisi ollut vaikka klo 20, joku olisi sinne jonkun pikkulapsen kuitenkn tuonut.
En muista, milloin viimeksi olisin ollut noin hyväntuulisessa ilmapiirissä elokuvateatterissa. Tutut ohjelmat saivat aikaan nostalgisia huokailuja ja naurun pyrskähdyksiä. Osa ohjelmista oli tuttuja, osa taas minulle, 80-luvulla syntyneelle, uusia, siis niin vahoja, etten ollut lapsuudessani niitä nähnyt. Nauratti monikin juttu, mutta varsinkin se, kuinka tarinankerrontakin on lastenohjelmissa muuttunut. Tällaisia näytöksiä voisi olla useamminkin!
Oma 11-vuotiaani oli kaiketi näytöksen nuorin osallistuja. Hänelle osa näytöksen hohtoa oli varmasti juuri se, että sai olla menossa juurikin iltamyöhällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti