En yleisesti ottaen pidä musikaaleista. Näkemissäni esityksissä on ärsyttänyt ennen kaikkea esiintyjien monenkirjavat laulutyylit. Kokonaisuus kärsii, kun samalla lavalla pahimmillaan samaan aikaan joku laulaa klassiseen ja toinen kevyen musiikin tyyliin, joku vibratolla ja joku ilman. Kun musikaali toteutetaan Kansallisoopperassa, ajattelin etukäteen laulupuolen olevan viilattu paremmin kuin teatteriproduktioissa.
En minä olisi tätäkään musikaalia tullut katsomaan, ellei viime kesänä 10-vuotiaani olisi sitä toivonut. Olivat musiikkileirillä soittaneet orkesterissa musiikkia Oopperan kummituksesta, ja siksi lippuostoksille päädyttiin. Itseäni hirvittää ostella lippuja tapahtumiin puoli vuotta etukäteen. Mistäs sitä voi tietää, jos silloin onkin aivan hirveä viikko ja haluaisi mielummin nukkua kotona kuin reissata Helsinkiin musikaalia katsomaan? Normaalisti haluaisin päättää tällaisista menoissa maksimissaan pari päivää etukäteen. Mutta minkäs teet. Jos ei olisi silloin elokuussa lippuja ostanut, olisi jäänyt koko esitys näkemättä.
Mutta sen verran myöhään lippuja kuitenkin olimme hankkimassa, että kolmea vierekkäistä paikkaa ei ollut monessakaan näytöksessä enää jäljellä. (Pari päivää myöhemmin tietty tuli lisänäytökset myyntiin...) Saimme liput 3. parven 2. riviltä aika sivusta. Ei mitkään parhaat paikat, mutta kohtuulliset silti.
En tullut ottaneeksi käsiohjelmaa, jossa olisi lukenut juuri kyseisen esityksen miehitys. Piippuhyllyltä ei kovin hyvin nähnyt kasvojakaan.
Esitys oli kyllä viihdyttävä ja etenkin lavastus vaikuttava kaikessa synkkyydessään. Esityksenä alkuun mukavaa ajanvietettä. Aluksi tuntui jotenkin hassulta kuunnella tuollaista musiikkia kasarisyntikkasoundeineen Kansallisoopperassa, mutta nopeasti siihenkin tottui. Pääosin esiintyjät lauloivat ihan hyvin musikaalin tyyliin sopivasti. Ainoa, jonka laulu omiin korviini jotenkin tökki, oli itse Oopperan kummitus. En tunnistanut laulajaa (Olisiko ollut Ilkka Hämäläinen vuorossa, Ville Rusasen olisin luullakseni tunnistanut), mutta hänen äänensä tuntui kovin väkinäisen puserretulta. Mietin jopa, onko sinne joku hevimies otettu miehistöön ooppera-ammattilaisten rinnalle. Mutta näin ei siis ollut. Melkein nauratti kohta, jossa Christine laulaa kuinka Phantomin ääni on jotain ainutlaatuisen suloista ja mahtavaa. Joopa joo, en ihan voinut eläytyä tähän. Kysymysmerkiksi jäi, oliko tällainen riipivä tuskainen artikulaatio jotenkin tarkoituksenmukainen ilmentämään Phantomin suurta tuskaa.
Musiikki oli itselleni pettymys. En ole tätä musikaalia koskaan kuunnellut kokonaisuudessaan telkkarista tai levyltäkään. En ollut tajunnut, kuinka tylsää musikaali voi olla. Väliajalla olin kuullut ihan riittävästi. Klassisessa musiikissa on tapana usein esitellä teema, jota sitten kehitellään ja varioidaan pitkin teosta. Tässä ei paljon kehitelty. Loppua kohti tuntui jo aika puuduttavalta kuunnella ties kuinka monetta kertaa sitä samaa melodiaa samanlaisena, kuin pari tuntia oli jo kuultu. Ehkä on sanottava, että Oopperan kummitus, it's not you, it's me. Musikaalit eivät vain ole minua varten.
10-vuotiaan kommentit: "Esitys oli tosi hyvä. Tarinassa pysyi hyvin mukana. Haluaisin nähdä tämä uudestaan! Mitä muuta mielenkiintoista täällä oopperalla voi katsoa?" Lisäksi hän pohti kovasti sitä, oliko Phantomilla oikeutus tappaa ihmisiä, kun häntä kohtaan oli oltu niin epäreiluja koko hänen elämänsä. Olin kovin iloinen siitä, että esitys herätti tällaisia pohdintoja.
Väliajalla tytöllä oli nälkä tai "nälkä", ja ostimme 8 euron kalamousseleivoksen. Ne lapselle sopivammalta kuulostaneet vaihtoehdot olivat loppuneet siinä vaiheessa, kun oli meidän vuoromme. Ei ollut mousseleivos yhtään mieleinen, mutta pakotin syömään siitä puolet, ettei ihan menisi haaskuuseen. Mietin vaan, että olisiko paikallaan olla tuollaisessa paljon lapsia ja nuoria paikalle houkuttelevassa esityksessä menussa jotain vähän vähemmän fiiniä? Tai olisiko luvallista kaivaa käsilaukusta banaani esiin? Tai sitten lapsella ei oikeasti ollut edes nälkä, olihan juuri käyty syömässä oopperalle tullessa, kunhan halusi jotain. (No ehkä silloin olisi suosinut jotain makeaa...)
Tytön kommenteista voimme päätellä, että reissumme oli onnistunut ja hän, jonka vuoksi reissuun ylipäätään lähdettiin, oli oikein tyytyväinen kaikkeen muuhun paitsi väliaikaeväisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti