Sirkus Finlandia

Meillä oli viime vuonna tytön kanssa sellainen diili, että jos soittaa tietyn määrän "rakseja", urakointi palkitaan esimerkiksi leffareissulla, tai mitä tyttö nyt toivookin. Sellainen rajoitus systeemissä on, että palkinto on jotain yhdessä tekemistä, ei tavaraa. On käyty teatterissa, leffassa, millon missäkin. Kesäaikana soittaminen ei olisi voinut tyttöä vähempää kiinnostaa, enkä odottanut kovin suurta intoa nyt syksyllä soittotuntien alkaessakaan. Muutama viikko sitten kuitenkin kadulla kävellessämme tyttö bongasi Sirkus Finlandian mainoksen. Yllättäen alkoi soitto taas maistua.

Jostain lehtiartikkelista kyllä luin jonkun asiantuntijan mielipiteen, että soittoasioissa sun muissa lahjominen ei olisi suositeltavaa. Että lapsi kyllä soittaa, jos aidosti sitä haluaa. Että on väärin, jos siihen soittimeen tarttuu palkinto mielessä eikä aidosta musisoinnin riemusta. Pah, sanon minä. Ei ainakaan tuo meidän vekara osaa vielä olla pitkäjänteisesti innostunut. Soitto on välillä kivaa, välillä ihan tyhmää. Eihän tässä olisi mitään järkeä, jos antaisin sen harrastaa tuuliviirimielensä mukaan. Joka toinen viikko alotettaisiin uutta soitinta, välillä jotain urheilulajia ja vaihdettaisi taas viikon päästä... Pienellä kannustimella pitkäjänteinen työskentelykin tuntuu onnistuvan. Vaikkakin joskus se ainoa syy soittaa soittoläksyjä olisi lapselle se, että vielä kun muutaman kerran soittaa, pääsee leffaan...

Tänään sitten oli se odotettu päivä, kun ahkeroinnilla ansaittu sirkusreissu oli luvassa. Viime vuonna kävimme myös Sirkus Finlandian esitystä Tampereella katsomassa.

Esitykset olivat hieman vaihtelevia. Tylsin oli taskuvaras. On ihailtavaa, kuinka hyvin ulkomaalaiset esiintyjät opettelevat puhumaan suomea kiertueen vuoksi, mutta tässä numerossa kieli oli ongelma. Taskuvaras kiersi yleisössä pöllimässä tavaraa millon keneltäkin. Mutta tehoa meinasi viedä se, ettei "uhri" eikä muukaan yleisö meinannut saada selvää puheesta. Tyttö sanoi jossain vaiheessa, että tylsää, milloin tämä loppuu. Minun piti toistaa perässä melkein kaikki, mitä taskuvaras oli sanonut, koska siitä ei lapsi selvää saanut. Pikkuyleisö alkoi käydä levottomaksi. Minä en älyttömästi arvostanut myöskään Aleksi Martinin avausnumeroa. Tai olihan siinä paljon jännitystä ja taitavaa tarkkuutta, mutta en kyllä arvosta jalkajousella (vai mikä se pyssy nyt oli) yleisöön osoittelua, vaikka ei jousta siinä ollutkaan. Ehkä sirkuksessa esitysjärjestys on aika tarkkaa suunnittelua vaativa asia. Alussa yleisö ei ole vielä oikein lämmennyt, ja loppua kohden varsinkin pienillä alkaa keskittyminen jo herpaantua. Toisaalta Aleksi Martinin avustajana toimineen Liina Aunolan taiteilu ilmassa oli hienoa katseltavaa. 

Kun jenkkiläinen Melanie Chy tuli lavalle, ajattelin, että tämä on tosiaan "koko perheen" sirkus. Tässä oli mieskatsojat otettu erityisen hyvin huomioon. Toisaalta mietin, että sirkuksessa on aika paljon nimenomaan fyysisiä numeroita, ja eihän niitä säkki päällä tehdä. Ihmiskropan ylistystähän sellaiset temput ovat. Silti tästä esityksestä tuli fiilis, että ei paljon tarvitsisis pidemmälle mennä, että se olisi sopinut myöhäiseen kellonaikaan jollekin klubille. Ehkä syynä ei ollut edes moottoripyörän selässä kummallisiin asentoihin taipuva hyväkroppainen nainen pienessä nahka-asussaan, vaan se olemus ja flirtti. Toisaalta, yleisö ei ollut vielä ihan lämmennyt taputtamaan esityksille, joten kai hänen oli pakko vähän iskeä silmää ja tehdä ilmeillä töitä, että ihmiset hoksaavat taputtaa.

Fysiikasta puheen ollen, minun suosikkiesitykseni oli koko show'n päätösnumero, Messoudi Brothersin taidokas akrobatia ja tasapainoilu mitä erikoisemmissa asennoissa. Pidän sirkuksessa muutenkin numeroista, joissa on akrobatiaa. Piti vain ihmetellä, että kuinka ihmiskroppa tuollaiseen pystyy? Sirkuksessa muutenkin mielestäni juju on siinä ihmetyksessä, kuinka mahdottoman oloisesta tulee mahdotonta. Taikatempuissa on kyllä jotain lumoavaa, eikä minua tavallaan edes kiiinnosta tietää, miten ne tehdään. Meillä oli hyvät paikat, ihan A-katsomon eturivissä kyätävän vieressä. Siinä keskikäytävällä tapahtuikin paljon myös ohjelmanumeroita. Juontaja, taikuri Timo Kulmakko teki perinteisen metallirengas numeron siinä aivan vieressä. Vaikka näin siinä 20 sentin päässä naamastani, kuinka  kaksi yhdessä olevaa rengasta irtosivat, en kyllä tajunnut mitä tapahtui. Tai kun oma tyttöni sai vetäistä irti renkaan, joka oli kahden renkaan välissä. Jännityskin kuuluu sirkukseen. Suoraan sanottuna en ole varma, oliko sen vaijerilla ilman mitään käysiä tai verkkoa taiteilleen Ramonin tarkoitus tippua roikkumaan yhden käden varaan vai ei. Ainakin se muistutti siitä, että aikamoisella riskillä siellä ylhäällä taiteillaan. Mietin vain, että tarvitseeko olla kovinkaan suuri lapsen yllättävä kiljahdus tai muu, mikä saisi vaijerilla tasapainoilevan säikähtämään ja menettämään tasapainonsa?

Jotkut esitykset menivät ohi jotenkin hätäisesti. Duo Events taikoi kyllä hienosti tulesta suden häkkiin, mutta sitten esitys olikin jo loppunut, kun sen luuli vasta pääsevän vauhtiin. 

Tytön mielestä pellet olivat parhaita. Klovnit kyllä kuuluvat sirkukseen. On aina hassua, jos joku saa kananmunan päähänsä tai vettä niskaansa. Nämä klovnit osasivat soittaa saksofoniakin, ihan hienolta ja numeroon sopivalta kuullosti soittokin. Lapselle tärkeää oli myös se, että sai tuhlata omia rahojaan kaikkeen krääsään. Joskus pitää vaan äidin antaa periksi ja antaa lapsen ostaa rahoillaan seitsemän euron muovinen vilkkuva härpätin. Ja viiden euron pehmonorsu niiden kymmenien kotona odottavien kaveriksi. Ja kolmen euron kameliratsastus. Se oli kyllä minunkin mielestäni järkevä investointi. Poniratsastusta on tarjolla kyllä joka tapahtumassa, mutta kamelin selkään pääsee harvemmin. Taisi olla sen verran ikimuistoinen juttu, että ei sekään haittaa, ettei kameraa ollut mukana.

Sitä täytyy kyllä ihmetellä, miten paljon trafiikkia siellä yleisössä oli. Ehkä sitten lapsilla ja aikuisillakin tulee niin kamala pissahätä kesken kaiken, että pitää laukata ees taas. Isoin vaellus oli tietenkin väliajan jälkeen. Kyllähän sitä juontaja sanoo ennen taukoa, että esitys alkaa 20 minuutin kuluttua, mutta silti olisi mukavaa kuulla joku kuulutus tai torven töräys, että esitys jatkuu kohta. Nyt olimme vessassa jonottamassa käsien pesulle, kun musiikki alkoi soida. Kun pääsimme paikoillemme, varmaan puolet toisen puoliskon ensimmäisestä numerosta oli mennyt. Tosin se taisi olla aika lailla sama, kuin herra sirkustirehtöörillä viime vuonnakin. Onko sen tarkoituskin olla ohjelmanumero, jonka aikana ihmiset ehkä hoksaavat lähteä valumaan takaisin sisälle? No, paikallaan ajoissa istuvan yleisönkin näkökulmasta kaikki kulkeminen esitysten aikana on aika kurjaa. Monissa ohjelmanumeroissa voi tapahtuaa jotain jännää juuri sillä sekunnilla, kun joku jättiläinen kulkee nenäsi edestä omalle paikalleen. Minulla ei ole hajuakaan, mitä se miniponi lavalla teki, kun joku perhe hiissasi ohi juuri silloin. Sitten se poni jo jolkotti pois.

Sellaisen vinkin voisin antaa sirkukseen meneville, että kannattaa ottaa korvatulpat mukaan. Monilla pienillä olikin kunnon kuulosuojaimet korvilla. Etenkin trumpettia soittanut klowni Totti Alexis töräytteli niin kovaa, että korvat olivat kovilla, vaikkei hän aina siinä vieressä soittanutkaan.