Iiiiik, Robin, iiiik!

Robin Pakkahuoneella 2.2.2013

Meillä asuu yksi 7-vuotias Robin-fani, jonka siivellä pääsin mukaan Robinin keikalle. Robinin biisit soivat usein kotonakin, joten minäkin osaan sanat ulkoa.

Taloudellisesti tämän kohderyhmän keikat ovat varmaan siinä mielessä kannattavia, että varsinaisten fanien lisäksi paikalla on paljon aikuisia, jotka ovat maksaneet 20 euroa vain päästäkseen vahtimaan lapsiaan. Toisaalta on kyllä myönnettävä, että keikalla oli minunkin mielestäni oikeasti hyvä meininki. En tietenkään olisi kehdannut mennä paikalle ilman lasta, mutta oikeasti halusin nähdä, mikä tästä Robinista tekee niin ison jutun.

Yksi syy on epäilemättä se, että Robin on kyllä komea poika. En yhtään ihmettele, että suomessa varmaan kymmenet tuhannet tytöt ovat ihastuneita tähän kaveriin. Keikalla yleisöstä kuului kiljuntaa, kun Robin laulaa "sä oot kaunis luonnostaan" ja osoittaa sormella just sua. En tiedä, soiko korvissa keikan jälkeen enemmän musiikin vai kiljumisen takia.

Pakkahuone oli tänään täynnä Robin-faneja. Näkyi eriparikenkiä, fanituotteita ja sydämenmuotoisia kylttejä. Jotkut heittivät nallekarhuja lavalle. Mahtaa Robinilla olla aika kasa nalleja ja rakkauskirjeitä. On jotenkin söpöä tuollainen alakouluikäisen fanitus ja ihastus. Meilläkin on tytön huoneen järjestyksessä huomioitu se, että sängystä näkee Robinin julisteen. Pahoin pelkään, että myös Robinin keikalla jatkuvasti hokema "uujee" jäi sanavarastoon.

Itselleni kaikenlainen fanittaminen on hieman vierasta. Kun minä olin ala-asteella, Spice Girls oli kova juttu. En fanittanut niitä, osittain ihan siitä periaatteesta, että kaikki muut kuuntelivat sitä. Kuuntelin Kentiä, mikä oli taas muiden mielestä tosi noloa. En myöskään ihan periaatteesta halunnut katsoa Titanicia, kun kaikki muut olivat niin lääpällään Leonardo DiCaprioon. Minun seinälläni ei ollut mitään julisteita, mutta oli minulla leikekirja urheilijoista, mikä varmaan ajoi samaa asiaa.

Sen mitä olen seurannut Robinia julkisuudessa, minulle on tullut hänestä aito ja nöyrä kuva. Siitäkin huolimatta, että hän vaikuttaa monessa mielessä liiankin täydelliseltä. Olen pohtinut sitä, missä määrin Robin on aikuisten luoma tähti.

On jotenkin kornia, kun 14-vuotias laulaa, että "kun nuoruus päättyy...". Siitä kappaleesta tulee niin vahvasti mieleen, että poika laulaa aikuisten tekemiä kappaleita. Robin on tosin ollut itsekin kappaletta tekemässä. Minä olen kohta kolmikymppinen, joten minunhan tässä pitäisi nuoruuden päättymisestä laulaa. Muissa biiseissä sanoitukset ovatkin enemmän kohderyhmän elämästä.  "Biologiaa, ruotsia ja sitten liikuntaa. Vielä kemiaa, kuka enää jaksaa matikkaa". Robinin kappaleista Luupilla mun korvissa on ollut itselläni se sitkein korvamato. Robinin taustalla on hyviä biisintekijöitä ja melodiat ovat kyllä toimivia ja mieleenpainuvia. Oma suosikkikappaleeni on Haluan sun palaavan, joka on Robinin ja bändin kitaristin Samppa Johanssonin tekemä kappale. Melkein herkistyin keikalla tuon biisin aikana. Sanat kertovat tietty siitä teinimäisestä ihastuksen kohteen kaipuusta. Kertosäkeistön melodia yhdistettynä Robinin saundiin saa tämän kolahtamaan minulle.

Keikkasetissä oli myös pari yllätystä. Tiktakin Heilutaan ei toiminut niin hyvin kuin Robinin omat biisit, vaikka onkin hauska pomppubiisi. Encorena kuultiin Final Countdown, jossa viimeistään tuli selväksi, että Robinilla on todella hyvä ääni. Yksi asia jäi ihmetyttävään, Chillaillaan-levyllä Puuttuvassa palasessa Brädi räppää. Ei toiminut, kun Robin räppäsi saman. Ei ole kyse varsinaisesti tekniikasta vaan sanoista: "Joo mä muistan ton tunteen Robin, kato Brädikin on ollu joskus kolmetoista..." Voisi varmaan keksiä jotain muuta siihen keikkaversioon. Miksei vaikka toinen kitaristeista räppäisi tuon kohdan omakseen, kun ovat kuitenkin Robinia vanhempia?

Robinin lavakarisma on mieletön. Vakuutti pikkutyttöjen lisäksi minutkin. Robin on lavalla luonteva ja tuntuu nauttivan joka hetkestä. Ei mitään päälle liimattua yleisön kosiskelua. Keikalla oli valtavasti energiaa ja liikettä. On varmasti haasteellista esiintyä yleisölle, jossa on kuulijoita 3-vuotiaista isoäiteihin, mutta kaikki tuntuivat viihtyvän.

Mielestäni suurin syy siihen, että Robin on niin suosittu on yksinkertaisesti se, että hän on hyvä laulaja. Tällä hetkellä ääni on vielä kaunis ja korkea pojan ääni, vaikka kappaleiden sävellajeja onkin jo täytynyt laskea. Uskon, että tuolla lahjakkuudella uraa on edessä äänenmurroksen jälkeenkin. Luin jostain haastattelusta, että Robin toivoo esittävänsä tulevaisuudessa itse tekemiään biisejä. Jään odottamaan, minkälainen artisti Robinista silloin tulee.