Sat 23.2. at YO-Talo, Tampere
DJs:
Resound (Metalheadz, Kongocrew)
Infekto (Beatformers, Renegade)
Esc (iDJ Rec, Grillin', Kongocrew)
Pistolero (Jump Up, Kongocrew)
Gradon (Allusion, Beatformers)
Traone (Void, Bass System)
Nocomply (Kluster, Spinni)
Dpiks (Hamara Suomi)
Wispy (Steps, Plauge)
Hartsa (HLJ)
Minä en tiedä konemusiikista juuri mitään. Pikkuveli kuunteli teininä trancea, mutta se taitaa olla ainoa altistukseni tällaiselle musiikille. Liszen sai houkuteltua minut lähtemään YO-talolle Drum&Bass Conventioniin. Halusin kokeilla jotain, mistä en tiedä mitään.
Käyn baarissa harvoin ja sitäkin harvemmin missään jumputuspaikassa. En ole koskaan kokenut mitään biletanssimista omaksi jutukseni. Olen huono tekemään tietoisesti idiootteja asioita, ja baarissa tanssiminen jos mikä on juuri sitä. En ole ikinä harrastanut minkäänlaista tanssia ja jäsenien ketkuttelu musiikin tahtiin on jotenkin hallitsematonta. Kuuntelin kotona etukäteen muutamia kappaleita. Huomasin jo silloin, että dnb nostaa sykettä ja pakottaa nousemaan sohvalta. Se pakottaa heilumaan typerästi.
Tällaisilla pohjilla lähdin siis elämäni ensimmäisiin konemusabileisiin. Etukäteen ajattelin, että tunnen itseni varmasti kömpelöksi hölmöksi. Tuntui kuitenkin turvalliselta olla asiaan vihkiytyneiden seurassa. En osaa arvioida eri dj:itä. Aluksi jokainen kappale tuntui enemmän tai vähemmän samanlaiselta. Jumps jumps rumpua ja bassoa ja joku hidas kohta, josta sitten päädytään taas hirveään jytkeeseen. Illan mittaan sitä kuitenkin oppi kuuntelemaan eri tavalla, etenkin kun minua valistettiin kappaleiden eroista. Oli jotain vähän hitaampitemoisempaa, dubsteppiä. Sen opin, että Drum & Bass eli dnb on konemusiikkia, jossa keskeistä on hirmu nopea rumpubiitti ja jykevä basso. Aito dnb on vain rumpua ja bassoa, mutta joihinkin kappeleisiin sotketaan muutakin. Välillä kuului trancea ja välillä jotain rap/hiphop-henkisempää. Jonkun tyylin nimi oli jungle. En usko, että osaisin tunnistaa näitä konemusiikin alatyylejä toisistaan.
Olen nähnyt dj:n työskentelyä livenä äärimmäisen vähän. Tai voiko jonkun normaalidiskon dj-hommia edes sotkea tähän? Nehän vain pistävät biisiä toisen perään. Minulle kerrottiin etukäteen, että Infekto on se dj, jota varten paikalle on tultu. Kuulemma hän kiertää nykyään Rico Tubbs -nimellä ulkomailla, joten Tampereen vierailu oli odotettu harvinaisuus. YO-talolla suurin osa dj:istä sämpläsi lähinnä biisien taitoskohdassa, mutta Infekto meni astetta pidemmälle. Infekton setissä oli paljon pientä kikkailua, ovelia yksityiskohtia. Sen ymmärsin, että tätä musiikkia ei ole tarkoitettu paikallaan kuunneltavaksi. Suurin osa kappaleista olisi kuolettavan tylsiä, jos niitä pitäisi kuuntelemalla kuunnella. Samaa biittiä melkein koko biisi. Infekton soittoa olisi tosin ollut mielenkiintoista kuunnella ja samalla katsella, mitä hän oikein tekee. Se oli kunnon show.
YO-talolla näkyi monenlaista tanssimuuvia. Osa tanssi todella taitavan näköisesti ilmeisesti jotain ihan oikeaa dnb-tyyliä, osa ehkä yritti jäljitellä sitä, osa siirteli painoa jalalta toiselle niin kuin missä tahansa baarissa. Jotkut seisoskelivat tuoppi kädessä tai istuivat pöydissä se tuoppi kädessä. Pitää kyllä mainita se, että porukka tuntui olevan melko vähän kännissä. Tanssimaanhan sinne oli tultu. Sisäisten rajoitteideni vastaisesti minäkin päätin mennä fiiliksellä. Aivot nollautuivat kaikesta muusta. Dnb:n syke pakottaa irrottautumaan lattiasta ja nostamaan jalkaa kunnolla. Aika nopeasti huomasin, että tämähän käy kuntoilusta.
Olen aina ihmetellyt, miksi tuollaisissa jumpsjumps-kappaleissa on usein sellainen rauhallinen jakso, jonka tahtiin on mahdotonta tanssia järkevästi. Nyt minulle valkeni, että eihän sen aikana tarvitse tanssia. Se on lepotauko, että jaksaa kohta taas jatkaa. Illasta tulikin pitkäkestoinen korkean sykkeen harjoitus. Huono kunto paljastuu tanssilattialla aika nopeasti. Jalat olivat hapoilla, mutta muuten ihme kyllä jaksoi.
Valvon melko harvoin. Tapahtuman alkamisaikaan klo 23 olen useimmiten kotona sohvalla telkkarin ääressä tai jo nukkumaan menossa. Kun lähdin kotia kohti kolmen jälkeen, olo oli kuitenkin energisempi kuin ennen bileisiin menoa.
Kyllä tässä enemmän ideaa oli kuin normaalissa baarikeikutuksessa. Jos taas haluan puhua kavereiden kanssa, menen ehkä ennemmin istumaan jazzbaariin. Tavallinen baari häviää joka tapauksessa. YO-talolta poistuttuani huomasin, miten erilaisilta tavallisista yökerhoista tulevat ihmiset näyttivät verrattuna YO-talon tanssijoihin. YO-talolla ei näkyny piikkikorkoja, vaan käytännöllisiä kenkiä. En tiedä ovatko ruutuflanellipaidat nyt yleisesti muodissa vai kuuluivatko ne jotenkin dnb-tyyliin. Niitä YO-talolla kyllä näkyi. Itse olin etukäteen ajatellut, että tuollaiseen iltamaan pitää pukeutua jotenkin erikoisesti. Minun vaatekaappini sisältö on kyllä niin tylsä, että päädyin räväyttämään neonkeltaisella rusetilla tukassa. Kuitenkin huomasin, että mukaan mahtui ihan millaisena vain. Ei ollut väliä minkälaiset oli vaatteet tai osasiko oikeasti tanssia. Sekaan vain.
Olisi ollut mielenkintoista testata sykemittarin kanssa kuinka kovasta liikunnasta olikaan kyse. Olen kerran elämässäni käynyt zumbassa, ja se oli omaan makuuni teennäistä touhua. Aloin miettiä, että kerran tämä dnb-musiikin tahtiin tanssiminen käy liikunnasta, ennemmin suorittaisin treenini 5 euron rave-bileissä kuin maksaisin jollekin kuntokeskukselle tunnin koreografioista. Ehkä tämä omasta päästä lähtevä jäsenten heiluttelu ei ole yhtä organisoitua, mutta nyt seuraavana aamuna tuntuu kyllä joka ikisessä jalan lihaksessa. Ainakin tämä oli zumbaa hauskempaa.
Tämä blogikirjoitus ei ole lainkaan asiantunteva. Liszenin My Rave -blogista löytää yksityiskohtaisempaa tietoa niin lauantai-illan meiningistä kuin rave-hommista ja dnb-musiikista yleisestikin.
Lopuksi vielä lyhyt kosmetiikka-arvio:
Joe Blascon Ultra base -meikkivoide ja peiteväri pysyivät, vaikka hikeä piti käydä pyyhkimässä moneen kertaan. Kokeilin eilen ensimmäistä kertaa myös kuivashampoota. Otsatukka on siitä huono, että se näyttää nopeasti likaiselta. Suihkuttelin hieman Kloranen kuivashampoota otsikseen ennen tanssisessioita, ja ihme kyllä kaiken hikoilun jälkeenkin tukka oli siistimmän näköinen kuin aiemmin päivällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti