Sastamala Gregoriana

Sastamala Gregoriana
25.7. Pyhän Marian kirkko
The Border Waites

Siitä on aikaa, kun olen käynyt missään kulttuuririennoissa. Työnteon varjopuolia selkeästikin, ettei meinaa jaksaa iltaisin mennä minnekään. Menen töihin kuudeksi, joten illalla tosissaan väsyttää juuri siihen aikaan kun monen konsertit ja muut tapahtumat olisivat. Tekosyitä, ainakin osittain.

Sain tässä taannoin vieraakseni Radio Classicin studioon Sastamala Gregorianan taiteellisen johtajan Michael Fieldsin. Kuten olen aiemminkin tässä blogissa kirjoittanut, suhteeni barokkiin ja muuhun vanhaan musiikkiin on ollut hieman kaksijakoinen. Pitkään minulla oli käsitys, että kaikki vanha musiikki on tylsää ja tasapaksua tai sitten epävireistä ja kirkuvaa. Muutama hyvä kokemus on saanut hieman korjattua tätä ennakkoluuloa.

Michael Fields puhui haastattelussa niin houkuttelevasti vanhasta musiikista ja erityisesti Sastamalan Pyhän Marian kirkon akustiikasta, että minun oli päästävä testaamaan se ihan itse.

Ensisijaisesti olisin halunnut Sastamala Gregorianan viimeiseen, renessanssiluuttutaiteilija Hopkinson Smithin konserttiin. Mutta sinne ei niin vain päässytkään. Nimittäin Sastamala ja etenkin Pyhän Marian kirkko on niin korvessa, ettei sinne ilman omaa kyytiä pääse. Julkiset bussivuorotkin kulkevat niin, että edes arki-iltojen konsertista ei voi luottaa ehtivänsä taksilla illan viimeiseen bussiin kohti Tamperetta. Sääli. Mutta onneksi en ihan ilman konserttia jäänyt, sillä ensimmäistä kertaa Sastamala Gregorianaan oli järjestetty bussikuljetus Tampereen keskustasta yhteen konserttiin.

Siispä minäkin mieheni ja tyttöni kanssa odottelin bussikuljetusta Tampereen Vanhan kirkon pysäkillä viime viikon torstaina. Bussiin noustuamme 8-vuotias esitti ihan osuvan havainnon: Taidan olla ainoa lapsi täällä. Ehkä me kolme olimme ainoat alle 30-vuotiaat, eikä alle viiskymppisiäkään kovin montaa ollut. No, konserttipaikalla ikäjakauma ei ollut aivan samankaltainen kuin bussissa.

Pyhän Marian kirkko on todella kaunis paikka. Maisema on mahtava joka suuntaan. On peltoa, järveä ja suomalaista metsää. Ja itse kirkkorakennus on upea kuin mikä, sisältä ja ulkoa.

Sitten itse konserttiin: The Border Waites on mielenkiintoinen yhtye, jossa melkein kaikki jäsenet soittavat useaa eri instrumenttia. Minulla ainakin on sellainen käsitys, että nuo vanhan musiikin soittimet ovat melko haastavia soittaa, mutta nämä muusikot hallitsivat useita hyvinkin erityyppisiä soittimia. Se mielestäni oli tämän konsertin vahvuus. En suostu vieläkään täysin hylkäämään sitä mielikuvaa, että vanha musiikki on ainakin välillä melko tasapaksua. Konsertissa se kuului mielestäni etenkin niissä teoksissa, joissa koko ryhmä soitti samanlaista soitinta. Eri äänien sävyt, etenkin puhaltimien ja gambojen yhdistelmä, toivat musiikkiin monipuolisuutta ja mielenkiintoa. Parhaimmillaan konsertti oli suuri nautinto.

Niin lapselle kuin aikuisillekin tässä konsertissa riitti mielenkiintoa myös sen vuoksi, että siellä soitettiin omituisia soittimia. En minäkään tunnistanut kaikkia soittimia heti, en varmaan ole suurinta osaa kuullut ja nähnyt soitettavan. Lapsen suosikkisoitin oli krummhorn. Aivan järkyttävä pilli, nasaali ja melkein kirkuva. Tämän soittimen kuunteleminen ei ollut kyllä nautintoa, ennemminkin ajattelin olevani jollain historian opintomatkalla. Mietin vaan, että onko joskus riittänyt se, että jostain härvelistä saa hallitusti erikorkuisia ääniä, vaikka saundi olisi kuinka hirveä... Toisaalta osassa soittimista oli todella upea ääni. Kornetti oli mukava tuttavuus. Samankaltainen suukappale kuin trumpetissa, mutta sormitus taisi olla kuin nokkahuilussa. Saundi oli ihanan pehmeä ja kuulas, todella mukavaa kuunneltavaa.

Siinä mielessä tämä konsertti oli hyvin erilainen kokemus kuin missä yleensä käyn, että tämä ei ollut vain konsertti. Joidenkin kappaleiden välillä kuultiin tarinoita hovimuusikoiden elämästä ja musiikista. Enpä kyllä ennen konserttia arvannut, että joudun selittämään tytölle, mikä on kannibaali. Yleensä en ole pitänyt konserteissa mistään välipuheista tai esittelyistä, mutta tähän se mielestäni sopi. Oli myös mukavaa, että konsertin toisella puoliskolla nämä kummalliset soittimet esiteltiin. Koko festivaalin teema Musiikin mesenaatit oli mielestäni todella mielenkiintoinen. Hauskaa tutustua musiikkiin siitä näkökulmasta, kuka siitä on maksanut. Vanhaan musiikkiin etenkin liittyy ainakin minun mielessäni hyvinkin vahvasti historiaan tutustuminen.

Liian usein yleistän sellaiset asiat, joita en kovin hyvin tunne. Käsite vanha musiikkikin on jotenkin outo ja epämääräinen. Sen sisäänhän lasketaan kuuluvan satoja vuosia musiikkia, on sekulaaria ja kirkon piirissä tehtyä jne. Tämän konsertin musiikki oli Espanjan hovista 1552-1625. Ei sen perusteella voi sanoa tykkäävänsä tai ei tykkäävänsä vanhasta musiikista yleensä.

Michael Fields kehui, että Pyhän Marian kirkko on ehkä yksi maailman parhaista paikoista vanhan musiikin esittämiseen. En osaa kyllä arvioida akustiikkaa, korvani ei ole kuitenkaan harjaantunut niin paljon vanhalle musiikille. Ei siinä ainakaan mitään moitittavaa ollut. Penkit taas olivat jotain, mihin en ollut osannut varautua. Monenlaisissa kirkon penkeissä on tullut istuttua, eikä ne koskaan mitään löhölinnoja ole. Tällä kertaa kapea lankku oli ehkä kehnoin ikinä. Etenkin jos istuu koululainen sylissä. Takapuoli muistutteli konsertista vielä pari päivää konsertin jälkeenkin. Hard core -kävijät olivat toki osanneet varautua pehmustein ja osalle yleisöstä taisi riittää talon puolestakin järjestetyt alustat.

Tämä oli ensimmäinen vanhan musiikin konsertti meidän lapselle. Missään konsertissa ei olla muutenkaan käyty pitkään aikaan, joten en osannut arvioida lapsen viihtymistä. Mukana oli Karvinen-sarjakuva. Jonkin verran tyttö kuunteli ilman lukemista, mutta annoin sitten lukeakin. Alussa hän olisi halunnut katsella soittimia, mutta vaikka istuimme ehkä 4. penkkirivissä, ei lavalle oikein nähnyt. Niinpä konsertti sujui oikein hyvin. Ehkä siinä lukemisen ohessa jotain säveliä lapsenkin aivoihin päätyi.

Bussikuljetus taisi olla kovasti kaivattu juttu. Moni bussissa sanoi pyytäneensä bussikuljetusta jo vuosia. Kun kysyttiin, ketkä bussilla tulleista olivat festivaaleilla ensimmäistä kertaa, melkein kaikki nostivat kätensä. Bussissa oli ehkä 2 vapaata paikkaa, joten näin helposti saatiin festivaaleilla viitisenkymmentä uutta kuulijaa. Hienoa, että tuollainen talkoovoimin pyörivä festivaali on kasvanut sen verran, että tällainen kyyti järjestettiin. Hintaa tuolle bussikyydille tuli muuten 25 euroa per aikuinen. Minä kysyin paikkoja varatessani erikseen lapsen hintaa. Ei silloin tullut mieleen, että ehkä lapsille ei eri hintaa olisikaan. No, meidän 8-vuotias matkasi 10 euron hintaan. Ensin mietin, että onhan se 60 euroa iso raha, mutta kun alkaa laskea paljonko se olisi Matkahuollon hinnoilla ollut, mikäli sillä olisi paikalle päässyt, ei hinta kuullosta enää ollenkaan pahalta. Etenkin, kun sen Matkahuollon kyydin jälkeen olisi vielä tarvinnut matkata 10 km kirkolle jollain pelillä.

Loppusanoiksi voisin todeta, että vanhassa musiikissa on kyllä jotain kiehtovaa. Siihen kannattaa ehdottomasti tutustua tuollaisissa paikoissa, joissa sitä esitetään hyvin. Parhaimmillaan kuuntelukokemus oli hyvinkin miellyttävä, mutta suurimmat musiikkikiksini saan vielä toistaiseksi muualta. Ja Sastamala Gregorianassa voisin ilman muuta käydä toistekin, etenkin jos meille autottomille tamperelaisille bussikyytejä järjestetään.