Eric Barbierin ohjaama elokuva Le Serpent, Käärmeen merkki (2006) tuli tallennettua digiboksille, koska yleensä pidän ranskalaisista elokuvista. Tietysti mielenkiintoista oli katsoa, kuinka Minna Haapkylä toimii ranskalaiselokuvan naispääosassa. Heti alkuun ärsytti alkutekstit. Kuinka vaikeaa olisi ollut pistää ne ään pisteet sinne Haapkylän nimeen? Ihan yhtä vaikeaa, kuin kirjottaa Selänne siihen pelipaidan selkämykseen.
Pidän jännäreitä lajityyppinä viihdyttävinä elokuvina. Käärmeen merkissä ideana on se, että paha mies haluaa pilata entisen kiusaajansa elämän kiristämällä ja lavastamalla tätä syylliseksi. Samaan aikaan käynnissä on päähenkilön ja vaimon välinen eroprosessi ja kiista lastenhuoltajuudesta.
Muistan nähneeni piinaamiselokuvia, joissa katsojaa hämätään aluksi sillä, onko ulkopuolista piinaajaa olemassa vai onko päähenkilö oikeasti tehnyt niin kuin väitetään. Tässä elokuvassa aivoja ei tarvitse käyttää, sillä alusta asti tiedetään, että pahiksella on henkilökohtaisia kaunoja päähenkilöä kohtaan.
Käärmeen merkistä jäi kuitenkin päällimmäisenä mieleen se, kuinka päähenkilö vaimoineen voi olla niin idiootti. Olen yleensä pitänyt huonojen teinikauhuleffojen syntinä sitä, että päähenkilöt pomppivat juuri sinne, minne ei pitäisi. Eivätkä takuulla hoksaa varmoja vaaran merkkejä. Hauskempaa on katsoa elokuvaa, jossa ei katsojana tiedä kaikkea reilusti ennen päähenkilöä. Tai sitten haluan katsoa jotain oikeasti typerää, niin kuin vaikka Mission Impossibleja. Tarinan pahiksen motiivikin tuli hyvin nopeasti selväksi. Sitten vaan piti odottaa, milloin se pahis koittaa tappaa ne päähenkilön lapset ja miten. Ai kun jännää. Ja mikä ihmeen Käärmeen merkki? Niin, elokuvan lopussa nähtiin, että oli sillä pahiksella sellainen käärmetatuointi selässä. Kelju kuin käärme koko ukko.
Jotain muutakin jäi häiritsemään. Elokuvan alussa näytetään pahista apureineen toimistolla. Pöydällä on avattuja kirjekuoria, joista pahis vetää esiin kuvia. Elokuvan juoni tuo vahvasti esiin, että päähenkilön osalta pahiksen suunnitelmat ovat osa henkilökohtaista kostoa. Kuka niitä kuvia sitten hänelle oli lähetellyt ja miksi? No ehkä se oli se vaimo sittenkin koko homman takana, ja oli vain täyttä sattumaa, että hän sattui tilaamaan miehensä maineen pilaamisen hulluta ex-luokkakaverilta. Minkälainen firma käärmemiehellä ylipäätään oli? Ilmeisesti tarkoitus on kiristää rikkaita miehiä seksikuvilla. Uhreja oli paljon enemmän kansioista päätellen, mitä elokuvassa esiteltiin. Jos käärmemies kosti henkilökohtaisia kaunojaan, mikä oli henkilökohtainen kauna toista kiristettävää, vanhaa asianajajaukkoa kohtaan? Tai miksi kukaan hälle tilasi kiristäjän? Tämä elokuva jättää mun mielestäni ihan väärät kysymykset auki ja pureskelee väärät asiat valmiiksi.
Pöh, sanon minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti