Perjantaina oli Black Friday, maailman suurin ostosalehulina. Perjantaina oli myös Älä osta mitään -päivä. Mietin jo silloin, että mielestäni on harmi, että ne ovat samana päivänä, sillä osallistuisin mielelläni molempiin. Ymmärrän kyllä, että Älä osta mitään -päivä on ihan varta vasten laitettu samalle päivälle kuin se päivä, kun ihmiset kyttäävät sormet syyhyten nettikauppojen alen alkamista ja ostavat älyttömän määrän tavaraa.
Vastareaktiona Black Fridaylle järjestettiin myös Bright Friday, jonka tiimoilta jotkut yritykset ilmoittivat, etteivät ne järjestä Black Friday -alennuksia vaan esimerkiksi antavat jopa 20% myynnistä luonnonsuojeluun. Siinä ei ole mitään vikaa, mutta jokin minua tässä tökkikin.
Ylen nettijutussa Weecosin toimitusjohtaja Hanna Lusila sanoo, että ”Haluamme tukea harkittuja ostopäätöksiä ja kannustaa järkevään ostokäyttäytymiseen. Halpa hinta ei ole syy ostaa tuotetta. Haluamme, että ihmiset miettivät, tarvitsevatko tuotteita todella.” Tässähän ei sinällään ole mitään vikaa, nimittäin itsekin olen samaa mieltä. Jokin tässä kuitenkin pisti ärsyttämään, mutta avaan sitä tuonnempana.
Facebookissa satoja Black Fridayhin liittyviä firmojen postauksia bonganneena törmäsin myös useampaan mattimeikäläisen kommenttiin, jossa suorastaan paheksuttiin koko Black Fridayta. Parhaimmata naurut sain lukiessani K-supermarketin postaukseen tullutta kommenttia, jossa paheksuttiin tätä ostospäivää ja sitä, ettei suomalaisille edes riitä perjantai, vaan useampi päivä alennetaan. K-supermarket tosiaan mainosti Black Friday -kamppiksessaan erää hedelmiä ja vihanneksia puoleen hintaan sekä possua, kukkia ja jätskiä alennuksella. Siis ai kamalaa, minäkin kävin jo torstaina ostamassa klementiinejä ja avokadoja! Ruokakaupathan varsinkin mainostavat viikoittain erilaisia alennuksia, miksi ihmeessä nämä nyt olivat pahoja alennuksia? Siksi, kun siinä luki Black Friday?
Seurasin tiiviisti Black Fridayn tarjouksia etenkin firmojen uutiskirjeistä, facebookista ja instagramista. Budjettia ei ollut kovin paljon käytettäväksi, mutta mielessä oli esimerkiksi hankkia lapsille joululahjoja. Muutamia muitakin tuotteita pitkäaikaisella ostoslistalla on, joten ajattelin kytätä ennen kaikkea niitä. Olen aika monta kertaa käynyt nettikaupan sivulla ihailemassa puisia voimistelurenkaita, mutta 69 euroa on tuntunut liian kalliilta. Toki olen yrittänyt voittaa niitä arvonnastakin, mutta ei ole tärpännyt. Black Fridayna katsoin ihan varta vasten, olisiko ne alessa. Ja olivat! 45 euroa kotimaisista puisista voimistelurenkaista, ja lasten joululahja on siinä. Varmaan olisin saanut jostain halvemmalla kiinalaiset, mutta tykkään ostaa kotimaista aina kun mahdollista. Ostin fiksuruoka.fistä monenlaista sapuskaa päärynäsoseista suklaaseen, kun kaikki oli vähintään -40%. Jotain ihan perussapuskaa, mutta myös ”tarpeetonta” herkkua. Ai niin, ja ostin myös 8 eurolla kaksi hampurilaisateriaa Offerillan kautta Aussie Bariin. Ajattelin, että voimme repäistä miehen kanssa purilaislounaan joku päivä. Olihan se nyt ihan turhaa ja vielä epäterveellistäkin. Haksahdin kyllä myös todelliseen heräteostokseen, nimittäin SuperPark mainosti kaikkien lippujen ja kausareiden olevan puoleen hintaan. Koska mun lapseni tykkää siellä käydä ja kertalippu maksaa 19 euroa, pikaisella laskutoimituksella totesin 175 euron investoinnin vuosikorttiin olevan oikein paikallaan. Tämä ylitti budjetin, mutta syödään sitten kaurapuuroa vaikka vähän aikaa. Siitä huolimatta törsäsin vielä lauantainakin. Meidän pienin ei ole kovin hyvä nukahtamaan, ja siksi valkoista kohinaa suriseva Whisbear on ollut mielessäni jo pitkään. Normaalihinta 62, nyt 46 euroa. Mietin, että mahtaako tämä toimia yli 1-vuotiaalle, mutta otin nyt tuon arvoisen riskin. Mikäli meidän pieni oppii nukahtamaan sen avulla, varmasti oli rahan arvoinen. Jos ei, ehkä saan jollain hinnalla sen myytyä eteenpäin. Pakko myöntää, että tämä oli rahatilanteeseen nähden aivan liikaa, ja otinkin sen laskulla. Enitenhän sitä säästää, kun ei osta mitään. Mutta toisaalta, jotain on joskus hankittava, joten miksi en ostaisi niitä päivänä, jona ne saa halvemmalla?
Lauantaina sähköpostiini kilahti myös kotimaisen vaatemerkin Papun uutiskirje. Papu osallistui Bright Fridayhin ja antoi perjantain myynnistään osan luonnonsuojeluun, eikä harrastanut alennusmyyntejä. Uutiskirjeessä kuitenkin mainostettiin lauantain ja sunnuntain kestävää outlet-myyntiä. Hetkonen! Edellisenä päivänä mainostetaan, että me emme laske hintojamme Black Fridayna vaan haluamme muistuttaa ihmisiä ostamaan harkiten ja vastuullisesti ja tarpeeseen. Lauantaina onkin sitten ihan ok ostaa Papun vaatteita alesta. Tämä käynnisti mielessäni aikamoisen ajatusmyllyn, ja
esitinkinkysymyksiä Papun facebookissa. Ensinnäkin mietin, miksi ihmeessä juuri tuo yksi päivä on niin paha, että sinä päivänä ei saisi ostella? Vaikutti vähän mainoskikalta yhtenä päivänä olla shoppailuhysteriaa vastaan ja seuraavana kuitenkin olla alennushumussa mukana, kun Black Fridayn tarjoukset kuitenkin monilla koko viikonlopun kestävät. Joka firmahan joskus alentaa, mutta mietin, että olisivat nyt edes viikon odottaneet. Papun vastauksen luettuani totesin, että olenhan oikeastaan kaikesta ihan samaa mieltä, mutta jokin tässä silti on pielessä.
Olen samaa mieltä Bright Friday -aatteen kanssa siitä, että ihmisten olisi syytä harkita ostoksiaan. Minua ihmetyttää se, että ilmeisesti joillakin on jopa satoja paketteja matkalla kiinalaisista verkkokaupoista. Feissarimokista olen oppinut, että jotkut tilaavat sieltä jotain härpättimiä, joista eivät edes tiedä mitä ne ovat. Ostetaan, koska se on halpaa, vaikkei sitä edes tarvita. Siitä onkin ihmisiä syytä herätellä, että maapallo ei kestä tuollaista. Papun vastauksessa kommenttini mainitaan, että Black Fridaylla ei ole mitään muuta sanomaa kuin kannustaa ihmisiä ostamaan massoittain tuotteita, joita ei kaikkia ole välttämättä valmistettu kovin eettisesti ja tarkoitettu pitkäikäisiksi. En epäile ollenkaan, eikö tänä viikonloppuna olisi myyty tuhotonta määrää muovikrääsää, koristekippoa ja intialaisissa hikipajoissa tehtyjä euron paitoja. Varmasti on myös ihmisiä, joille määrä korvaa laadun niin Black Fridayna kuin muinakin kauppapäivinä. Allekirjoitan Bright Fridayn sanoman ihan täysin ja pidänkin itseäni pääosin vastuullisena kuluttajana.
Minä ostan aika vähän asioita. Meidän perheessämme ei koskaan ole ollut kovin suuret tulot, ei lapsuuden perheessä eikä nyt omassanikaan. Meillä ei harrasteta sisustamista (siltä täällä näyttääkin), enkä osta juurikaan vaatteita, ainakaan itselleni. Minun ja lapseni vaatekaapeissa ei ole Papua eikä Vimmaa. Ei sikäli, että olisin kokenut niitä tarvitsevani. En kuitenkaan missään nimessä ole köyhä.
Jos on rahaa, on valinnanvaraa. Perjantaina mietin, että köyhällä ei ole varaa osallistua Älä osta mitään -päivään, jos se on samana päivänä kuin vuoden suurin alennusmyynti. Mietin kaikkia niitä lukemiani kommentteja, joissa julistettiin, että ”minä en ainakaan ostanut mitään”. Ilmeisesti heillä paremmilla ihmisillä ei joko ollut tarvetta millekään tai sitten heillä ei ole niin euron päälle maksaa samasta asiasta ensi viikolla 50 euroa enemmän. Black Friday sijoittuu oikein kivasti aikaan, jolloin monilla on jo joululahjaostoksiakin listalla. Ei se minun mielestäni ihan kamalaa ole, jos jonkun kivan mutta ei niin tarpeellisen asiankin tulee hankkineeksi joskus, koska saa halvalla eikä sitä raaskisi muulloin ostaa.
Weecosin toimitusjohtajan kommentista minulle jäi päähän pyörimään ajatus siitä, että pitäisi miettiä tarvitseeko ihminen sitä mitä ostaa. Niin, mitä ihminen oikeastaan tarvitsee? Lämmintä vaatetta, kodin ja ruokaa, siinä kai se. Mietin, että kestävin ja varmaan lämpimin omistamani vaate on ollut teininä saatu luonnovalkoinen laamapaita. Se ei ikinä hajonnut, mutta kai se oli niin ruma, että hävitin sen jo vuosia sitten. Mutta jos tarkkoja ollaan, enhän toki tarvitse vaatteessa sen ulkonäköä mihinkään. Samoin kukaan ei voi väittää tarvitsevansa nimenomaan Papun tai Marimekon tai Vimman tai Niken vaatteita. Niitä halutaan, koska ne on kivoja. Ehkä joku tarvitsee housut tai paidan, mutta mitään tiettyä merkkiä tai tyyliä ihminen ei voi väittää tarvitsevansa. Toisaalta taas voi ajatella, että ihminen tarvitsee myös mielihyvää tuovia asioita. Jollekin se voi olla yksi kalliimpi merkkilastenvaate, toinen haluaa vaikka hiuspidennykset. Minun näkökulmastani kukaan ei noita tarvitse, mutta on minun myönnettävä, että jollekulle toiselle ne voivat olla tärkeitä, joten mikä minä olen sanomaan mihin toiset rahansa käyttävät. Eli on todella vaikeaa alkaa määritellä asioiden tarpeellisuutta. Niin älyttömältä kuin se minusta vaikuttaakin, joku varmasti pystyy perustelemaan itselleen tarvitsevansa vaikka vaatteen jokaisesta Papun uudesta mallistosta, vaikka alasti ei tarvitsisi ilmankaan kulkea.
Siitähän aina välillä keskustellaan, saako köyhä ostaa karkkia tai telkkarin. Eihän kukaan oikeasti niitäkään tarvitse. Kyllähän se hengissä säilymiseen riittää, että syödään näkkäriä ja hernesoppaa ja kerätään metsästä mustikoita. Kirjoja saa kirjastosta ja tukankin saa leikattua ihan itse. Tässä ei taida tila riittää sen pohtimiseen, että mitä ihminen tarvitsee, ja kuka sen saa määritellä. Ymmärrän kyllä, että Bright Fridayssa haettiin sitä, että ihminen ostopäätöstä tehdessään miettisi, että hetkonen, mullahan on jo 15 paitaa, en ehkä tarvitsekaan tätä. Mietin vaan, tehdäänkö tässä sellainen olettamus, että totta kai alennusshoppailijoilla on jo kaappi täynnä ja ostaa ns. turhaan. Heitin näsäviisaasti, että kaipa Papullakin on kassalla tarkistuspiste, missä varmistetaan, että olethan harkinnut ostoksesi etkä vaan osta sitä paitaa sen takia, koska se on kiva ja outlet-myynnissä vielä alessakin. Vastauksessa sanottiin, että he eivät koe oikeudekseen alkaa asiakkaiden ostokäyttäytymisen vahdiksi, mutta kannustavat vastuulliseen ostamiseen. Näinhän sen pitääkin olla. Silti minusta vähän tuntui, että tuo Bright Friday -kannanotto oli vähän jeesustelua: me ei osallistuta tähän alehuumaan, kun kuitenkin jotkut alennushaukat tulee vaan hupiostelemaan.
Minulle Black Friday tarkoitti mahdollisuutta tehdä niitä harkittuja ja eettisiä valintoja, joihin minulla ei normaalisti olisi varaa. Siksi minua ehkä ihmetyttää se, että jotkut firmat julistavat, että älä juokse halvan hinnan perässä ja me ei ainakaan tänään alenneta. Miksi he sen sijaan eivät mainostaisi, että Black Fridayna on mahdollista tehdä myös eettisiä ja kestäviä valintoja? Minulle tuli sellainen fiilis, että vaikka en koe olevani juuri sellainen himoshoppailija mitä Bright Friday kritisoi, silti minua alennushaukkaa vähän syyllistettiin. Lisäksi tämä vastakanpanja nimenomaan ei osu kohderyhmäänsä. Niitä, jotka ostavat mielummin hikipajapaidan kuin kotimaista laatukamaa, ei varmaan paljon hetkauta se, että se laatukama ei ole tarjouksessa. Sen sijaan minun kaltaisiani, jotka mielellään sijoittaisivat vähät rahansa viisaasti, rokotetaan. Minulla ei ollut tällä kertaa vaatteita ostoslistalla, mutta jos olisi ollut, olisin varmaan katsonut mitkä muut laadukkaat merkit ovat alessa ja valkannut niistä. Bright Friday -kampanja sai miettimään, että onko todella niin, että normaalihinnalla ostaminen on sitä harkittua ostamista? Alennusmyynistä ostaja on sellainen hullunkiilto silmissä alelaarilta toiselle ryntäävä maanikko, joka ostaa mitä vaan ja vasta illalla katsoo, mitä tulikaan saaliiksi. Sehän tuntuu ihan älyttömältä, että halutaan ohjata ihmisiä tekemään ekologisesti kestäviä ja harkittuja ostopäätöksiä, mutta sinä suurena alennuspäivänäpä sitä mahdollisuutta ei ainakaan tehdä helpoksi ilmoittamalla ettei meillä ole alea koska kaikilla muilla on, tai jopa pitämällä koko verkkokauppa kiinni. Tästä tulee sellainen fiilis, että niiden hyvien valintojen tekeminen on rikkaiden puuhaa. Meidän, joiden on laskettava eurojamme, pitää tyytyä sitten ostamaan sitä, mihin rahat riittävät. Juuri tässä taitaa kiteytyä ärsytykseni syy: jos sinulla on rahaa, voit ostaa sitä milloin haluat ja miten haluat. Osa ehkä käyttää rahansa tuhlaillen ja luontoa säästämättä, mutta haluavalle se mahdollistaa sen, että voit ostaa alennuksilla tai ilman ja juuri silloin kun tarvitset lähituotettua luomuruokaa ja kotimaisia eettisesti tuottettuja vaatteita. Uskoisin, että niitä ei-rikkaitakin on kahta sorttia: Osa ostaa kivaa ja kallista (eettistä tai ei) vaikka osamaksulla tai velaksi, mutta pakko on saada tavaraa just heti kun haluaa. Itse koen kuuluvani siihen ryhmään, joka harkitsee pitkään ja haaveilee yhdestä sun toisesta, kyttää hyviä alennuksia ja säästää jotain saadakseen. Suurinta osaa ihastelemistani asioista en tule koskaan hankkimaan. Ostan luomulihoja kärpäskorista eli alelaputettuna, mutta silti ostan myös sen broilerinkoipirasian alesta 99 sentillä. Halu on tehdä hyviä valintoja, mutta aina siihen ei pysty.
Hiljattain olin menossa työhaastatteluun ja etsin kaapistani päällepantavaa. Äitiyslomavuosi on mennyt nuhruisissa kotivaatteissa, ja hieman turhan myöhään minulle selvisi, että joku on kutistanut kaikki ne paremmat vaatteeni. Jos rahaa olisi käytettäväksi, olisin voinut siltä seisomalta kävellä kauppaan ostamaan kestävästi tuotetun laadukkaan ja pitkäikäisen asun. Koska sellaista budjettia ei ollut käytettävissä, virittelin arkivaatteistani jotakin sinne päin. Minusta tuntuu, että jotkut ihmiset eivät ehkä ihan ymmärrä tätä rahan tuoman vapauden merkitystä, mikäli itse siitä vapaudesta saavat nauttia. Ne on varmaan niitä samoja tyyppejä, jotka minullekin ovat sanoneet, että hei kantsis ostaa oma asunto eikä maksaa vuokraa. No sori vaan, ei ole tilillä 10 prossaa perheasunnon hinnasta. Pitää lisätä vielä yksi ryhmä niiden ei-rikkaiden joukkoon: oikeasti köyhät. Jos vaihtoehtoina on maksaa paidasta 3 euroa tai 30 euroa, heille ei tilanteessa ole olemassa mitään valintaa. Sitten kun on se vuoden suurin alennuspäivä, jonka aikana ehkä voisi hankkia jotain tarpeellista tai jotain ekstraa, jota ei muuten raaskisi ostaa, tuntuu se melkein vittuilulta törmätä kommentteihin, että ”mä en ainakaan osallistu tällaiseen kulutushysteriaan”. Tai ei tarjota mahdollisuutta ostaa halvemmalla sitä kolmenkympin paitaa. No, ymmärrän, että ideologinen painoarvo on aika suuri siinä, onko mukana Bright vai Black Fridayssa. Mutta mielestäni sen ideologisen viestin tehoa syö aika lailla alkaa mainostamaan alennusmyyntiä seuraavana päivänä, kun suuren osan Black Weekend -tarjouksetkin ovat voimassa
Papun vastauksessa mainittiin myös, että Black Friday painaa alas jo ennestäänkin halpoja hintoja hämärtäen asiakkaiden käsitystä siitä, mitä tuotteiden pitäisi oikeasti maksaa. Tämäkin keskustelun arvoinen asia, josta riittäisi paljon pohdittavaa. Alennusmyyntejähän on nykyään jatkuvasti. Pettääkö muistini, vai oliko oikeasti vielä joskus viitisentoista vuotta sitten niin, että ei juuri muita alennusmyyntejä ollut kuin isot alennusmyynnit juhannuksen ja joulun jälkeen? Hullut Päivät toki oli jo silloinkin. Nyt ainakin tuntuu siltä, että alennusmyyntejä on vähän väliä. Miksi edes maksaisin normaalihintaa jostakin, kun sen saa kuitenkin kohta alesta? Urheiluvaatteet ovat sellainen tuoteryhmä, että kiireettömän ostoksen kanssa odottelen sitä säännöllisesti postiluukusta tippuvaa alekupunkia tai käyn outletissa. Kuluttajan näkökulmastahan se on juuri huippua, että säästää rahaa. Ymmärrän, että kauppiaan kate saattaa jäädä pieneksi. Hintakilpailulla yritykset yrittävät saada asiakkaan juuri heidän kauppaansa, vaikka myymällä joitakin sisäänheittotuotteita jopa tappiolla. Se onkin jännä kysymys, mitä jonkun tuotteen oikeasti pitäisi maksaa ja mitä kuluttajan siitä pitäisi tietää. On hurjaa ja kurjaa, että kaupassa myydään kukkakaalia niin halvalla, ettei viljelijän kannata sillä hinnalla edes nostaa niitä pellosta. Monesti mietin, että koska joitakin tuotteita myydään melkein jatkuvasti isoilla alennuksilla, niissä on oltava valtava kate alunperin. Eräillä huonekaluliikkeillä on jatkuvasti -40% alennus kaikissa tuotteissa. Mitä kuluttajan pitäisi ajatella siitä, onko se alennettu vaiko normaalihinta se, paljonko sen sohvan tai maton pitäisi oikeasti maksaa? Markkinatalouden kiemurat ja rahan käsite ylipäätään ovat todella monimutkaisia asioita pienen ihmisen ymmärettäväksi. En koe lainkaan huonoa omaatuntoa ostamalla asioita alennuksesta. Niillä pelimerkeillä pelataan, mitä säästöpossuun on suotu.
